Teksti Seppo Pänkäläinen
Teksti Seppo Pänkäläinen
Miksi hidas alku sunnuntaina?
-Vastustajan puolustus makasi alhaalla, joten annetaan siitä krediitit. Mutta lopulta peli avautui.
Paljon joukkuevirheitä?
-Pelaamme aktiivisesti. Ehkä joskus tulee pelaajille yliyrittämistä.
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Kuva: Heini Konola (arkisto)
Lähtökohta koripallon naisten I divisioonan otteluun Hyvinkään Ponteva vastaan Äänekosken Huima sunnuntaina oli vierasjoukkueen kannalta herkullinen: peli on saatu jengoille ja pisteitä on alkanut tulla. Ennen illan peliä Ponteva oli sarjassa sijallla 16 (neljä pistettä) kun taas Huimattaret olivat kivunneet jo sijalle 11 (10 pistettä). Tilastollisesti Ponteva jäisi 50-60 koripisteeseen kun taas Huima heittäisi noin 70 pistettä ja puolustaisi paremmin. Sarjapaikan varmistaminen oli lähellä.
Mutta mitä vielä. Hyvinkää oli illassa hallitseva osapuoli ja voitti ottelun 78-63 (41-27). Oikeastaan missään vaiheessa Huima ei päässyt haastamaan emäntiä, kun valittu kolmen pisteen heittotaktiikka ei toiminut. Huiman kolmosten tarkkuusprosentti illassa oli 21 (7/32).
Ensimmäinen puolikas oli heikointa Huimaa sitten sen, kun peli alkoi kahdeksan pelin jälkeen kulkea ja alkoi tulla voittoja. Tuli paljon pallonmenetyksiä, oli kehnoa levypallopelaamista ja heittämistä – sekä tuli myös paljon joukkuevirheitä.
Vaikka HyPo on ollut heikko heittäjäjoukkue, niin sunnuntaina se oli alussa vieraitaan paljon tehokkaampi. Huimalaisten kakkosten heittoprosentti oli ensimmäisellä puolikkaalla 38 (7/18) ja kolmosten 16 (2/12). Levypallotkin joukkue hävisi 31-14. Yritä siinä sitten voittaa ottelu.
Sama tahti jatkui toisella puolikkaalla. Ponteva oli valinnut taktiikaksi kakkosten heittämisen ja onnistui siinä kelvollisesti (24/48). Huimalla vastaava luku oli 11/32. Kun Huiman kolmoset eivät korisukkaan löytäneet (7/32) niin ei ihme, että kotijoukkue vei voiton. Etenkin, kun kotijoukkue oli vahvempi myös levypalloissa (56-31).
Huiman paras pistenainen oli Karoliina Rytkönen (15) mutta muutoin oli vaisua. Viimeinen jakso toki pesi kasvoja mutta missään vaiheessa ei Huima ollut kuskin paikalla.
–Hieman tuli yllätyksenä Pontevan joukkue ja sen fyysisyys. Taisivat pelata ensimmäisen kerran tällä kaudella tuolla kokoonpanolla. Levypallovoimassa hävittiin. Oona Koskelainen on ikäluokkansa huippua Suomessa. Meiltä Nelli Hänninen pelasi hyvän ottelun. Taas saatiin paljon oppia tulevaan, Huiman päävalmentaja Marianne Koskinen kertoi pelin jälkeen.
Runkosarjan viimeisessä kohtaamisessa Huima saa kotiinsa sarjajumbo Salon Vilppaan. Ottelu pelataan sunnuntaina 22. helmikuuta kello 17 alkaen. Ja tuolloinhan Pankkari on täynnä Huiman kannattajia. Voitolla Huima varmistaa sarjapaikkansa.
Teksti Seppo Pänkäläinen
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Etusivun kuva: Heini Konola
Huiman junioreissa (19-vuotiaat) ja naisissa (I divisioona) pelaava Nelli Hänninen (syntynyt 2008) on aina ollut sentteri. Siihen hänellä on luontaisia taipumuksia, kun pituuttakin on siunaantunut 180 senttiä.
Hänninen opiskelee ammattikoulussa lastenohjaajaksi. Myöhemmin voi luvassa olla jatko-opintoja mutta ensin Hänninen toivoo valmistuvansa ja saavansa töitä esimerkiksi Äänekoskelta.
Hänninen aloitti korisharrastuksen ala-asteella. Nyt on menossa jo 11:s kausi.
-Aiemmin pelasin myös jalkapalloa mutta en enää, Hänninen kertoo huimattarien koristreenien keskellä.
Millaisia tavoitteita sinulla on korispelaajana?
-Ehkä päästä vielä korkeammalle tasolle pelaamaan. Sekä tietenkin kehittyä pelaajana.
Mitä heikkouksia sinulla mahdollisesti pelaamisessa on?
-Itseluottamusta ei ole tarpeeksi. Olen niin kriittinen oman pelaamiseni suhteen. Joukkueeseen olen tyytyväinen. Tavoite on säilyä sarjassa.
Entä niitä vahvuuksia?
-Levypallot ja syötöt.
Ja millainen valmentaja on Marianne Koskinen?
-Hyvä. Hän on minulle kuin toinen äiti, urheiluperheestä tuleva Hänninen sanoo.
Ja millainen paikka on Äänekoski elää?
-Täällä on hyvä olla. Voi harrastaa kaikenlaista, aktiviteettaja on todella paljon.
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Etusivun kuva: Esa Happonen
Artikkelin kuvat: Heini Konola
Äänekosken Huimassa koripalloileva Lumi Lehtonen, 15, on jo osoittanut, että nuoresta iästään huolimatta hän pystyy pelaamaan aikuistenkin korissarjoissa. Viimeisimmät pelit naisten I divisioonassa ovat sen osoittaneet. 9-luokalla oleva, 176-senttinen Lehtonen pelaa luonnollisesti myös Huiman 19-vuotiaissa. Kummassakin joukkueessa hän pelaa laitahyökkääjänä.
– Mun vahvuudet ovat puolustuspelaamisessa, Lehtonen kertoo.
Vaikka kyllä hän oikeasti on hyvä myös hyökkäyksikkäkin. Ihan Korisliiga-pelaamisen tasoa tulevaisuudessa – jos ei jo nyt. PeKaa vastaan 18 pistettä!
Lehtonen jätti aikoinaan jääkiekon, jotta voisi keskittyä koripalloon ja koulunkäyntiin.
– Jääkiekon jätin, kun aika ei olisi riittänyt kaikkeen.
Koripallossa hän on lahjakkuus, jolla on edessään iso tulevaisuus.
– Tarkoituksena on edetä lajissa niin pitkälle kuin mahdollista. Harrastus- ja treenimahdollisuudet Äänekoskella ovat hyvät. Koripallo on mukava laji, siinä tutustuu erilaisiin ihmisiin. Treenejä on melkein joka päivä, ja siihen pelit päälle mutta ei se väsytä, Lehtonen sanoo.
Mikä koriksessa ja Huimassa on parasta?
– Lajin harrastaminen kaikkiaan. Tietty myös joukkueen kanssa treenaaminen ja pelaaminen.
Mitä teet vieraspelimatkojen bussimatkoilla?
-Juttelen pelikavereiden kanssa ja käytän kännykkää.
Mitä tavoitteita koripalloijiana?
– Katsoa, mihin tämä riittää sekä kehittyä pelaajana.
Jääkö aikaa muuhun?
– Hölkkäämässä olen käynyt ja kerran höntsäjääkiekkoilemassa.
Olen kuullut, että suosikkioppiaineesi koulussa on kotitalous. Mitä syntyy urheilevalle veljellesi Lukalle?
– Kaikki, mitä resepteistä pystyy luomaan. Muun muuassa mutakakut.