Teksti:Seppo Pänkäläinen
Kuva: Heini Konola (arkisto)
Äänekosken Huiman naisille sinällään merkityksen koripallon I divisioonan peli – sarjapaikka säilyy – lauantaina Helsingissä paikallista NMKY:tä vastaan päättyi 81-65 (43-31). Helsinkiläiset olivat ottelussa kuskin paikalla koko ajan. Vasta viimeisen jakson Huimatteret pystyivät pelaamaan tasan. Mutta oppia ikä kaikki.
Yksityiskohtiin onkin sinällään turha mennä. Todetaan kuiteinkin, että Karoliina Rytkönen teki 12 pistettä ja otti kuusi levypalloa. Ilona Wegelius ja Juuli Jämsen tekivät kumpikin 10 pistettä, Jenna Viljakainen yhdeksän. Nämä nimet ovat tärkeitä, koska päävalmentaja Marianne Koskisen mukaan joukkue tarvitsee tehokkaita konkareita ja nuoria, tehokkaita lahjakkuuksia.
-Hyvin pelattiin tänään, loppuun asti yritettiin, Jostain syystä meille vihelletään virheitä enemmän kuin muille. Ilona oli tänään hyvä. Omasta jatkosta seurassa en pysty vielä kertomaan mitään, Koskinen kertoi ottelun jälkeen.
Huiman seuraava peli on vieraissa, kun joukkue kohtaa lohkoa johtavan espoolaisen Tapiolan Hongan 20. maaliskuuta.
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Kuva: Heini Konola (arkisto)
Naisten koripallon I divisioonan lohko B:n ottelussa sunnuntaina Leppävaaran Pyrintö ei antanut Äänekosken Huimalle juurikaan mahdollisuuksia vierasmatsissa ottelussa, jossa Huimalla ei ollut panosta. LePy voitti ottelun 69-41 (30-19). Huima jäi alhaisiin koripisteisiin muun muassa siksi, että joukkuevirheitä tuli paljon. Hyvää oli se, että jokainen pelaaja pääsi pisteille.
Ensimmäinen jakso päättyi 11-11, sen jälkeen kotijoukkue hallitsi jaksoja. Toinen jakso aloitettiin kolmosilla, molemmin puolin.. Huimalle tuli kuitenkin nopeasti viisi virhettä ja jakso meni kotijoukkueelle 19-8.
Kolmas jakso jatkui sekin kotijoukkueen komennossa, joten se meni LePylle 21-10. Neljännellä jaksolla voimasuhteet eivät muuttuneet (18-12), joten LePy marssi voittoon luvuin 69-41.
-Pelattiin loppuun asti ja taas opittiin uusia asioita. Pelin kehittäminen on se meidän juttu tässä vaiheessa kautta. Sanoisin, että jatkossa meitä vastaan on inhottava pelata, Huiman päävalmentaja Marianne Koskinen kertoi pelin jälkeen.
Emmi Kariuki teki yhdeksän pistettä, Jenna Viljakainen kuusi. Ilona Wegeliuksen saldo oli seitsemän plus seitsemän, Karoliina Rytkönen otti yhdeksän levypalloa, Essi Häkkinen kahdeksan.
Huima kohtaa seuraavaksi Helsingin NMKY:n lauantaina 13. maaliskuuta vierassa.
Teksti Risto Lignell
Asetoverini Käkriäisen Jussi kertoi taannoin, että JBA kauppaa kaikkien keskisuomalaisten jengien fanituotteita. Sattuneesta syystä sanoin heti, että haluan Äänekosken Huiman retropaidan. Minulla oli aikoinaan mainiolta inttikaveriltani, Hannu Puhakalta Suomi-Kuuba -matsin jälkeen Äänekoskella palkinnoksi (ansiotta) saatu Huiman collari, jota pidin, kunnes se lahosi päälleni. Uusi hanke ei ollutkaan niin vain toteutettavissa, mutta alan miesten Hyppönen-Hakkarainen-Silvennoinen
-vetoakseli päätti teettää minulle oman Huima-pelipaidan vanhan valokuvan pohjalta. Olen aivan otettu!
Meillä oli Panttereissa 70-luvun jälkipuoliskolla nuori, materiaaliltaan kansallisen mittapuun mukaan raamikas ja luja jengi. Pärjättiin yleensä hyvin myös kovamaineisilla vieraskentillä. Mutta Hiskinmäki ja Äänekosken Huima olivat asia erikseen – aina tuli nokkiin, ja mitä mielikuvituksellisimmilla kierteillä!
Matkaan lähdettiin vanhalla linja-auton rotiskolla, jonka ansiona oli peräpään sauna. Menomatkalla oli hyvää aikaa suunnitella kimpassa paperin ja kynän kera Huiman pelätyn koko kentän miesprässin murtamista. Ensimmäinen naula arkkuun iskettiin perillä Hotelli Hirvessä, jonka maittavaa karjalanpaistia nälkäiset matkalaiset pistelivät mahat turvoksiin puolitoista tuntia ennen ottelua. Ydinkannattajat lähtivät Hirven alakerran baarista pelipaikalle yhtä aikaa meidän kanssamme: ”Häviitte taas!” Parijono kiemurteli kuin käärme Hiskinmäen ulkopuolella, ja saliin ahtautui ainakin kaksi kertaa niin paljon ryhmää kuin sinne mahtui.
Kun peli alkoi, alkoi myös yleisön huuto, joka aika ajoin ylitti kipurajan. Missään muualla ei ollut vastaavaa meininkiä. Huiman raivoisa prässi repi ja raastoi ja vei kaiken tilan, eikä kokoylivoimastamme ollut pienessä salissa juurikaan hyötyä. Jossain vaiheessa aina romahdettiin hornankattilan paineessa – ja kotijoukkue juoksi karkuun! Yhdessä matsissa kamppailtiin tasapäisesti voitosta loppuminuuteille saakka. Sitten sentterimme Antti Zitting käynnisti huutomyrskyssä päädystämme nopeaa vastahyökkäystä, ja pallo osui yleisön suureksi riemuksi katonrajaan vastapäisen päädyn nurkassa. Heikkisen Jokke Huimasta totesi matsin jälkeen, että sillä hetkellä hän uskoi matsin kääntyvän kotiin – ja oli oikeassa!
Paluumatkat kestivät ikuisuuden, ja kritiikin laineet löivät korkeina. Mutta hiljaa mielessä täytyi nostaa hattua koutsi Markku Rannalle ja hirmuiselle Hiskinmäen Huimalle, ”joilla ei tälläkään kertaa pitänyt olla mitään mahdollisuuksia meitä vastaan…”
Ne olivat aikoja ne!
Kuvissa Risto Lignell numerolla 12 sekä historia kuvissa puolustamassa numero 8 sekä viimeisessä kuvassa jossa useampia pelaajia Risto on oikealla. Muita pelaajia pallon kanssa keskimmäisessä kuvassa Huiman Lauri Rantaniva, sekä viimeisessä kuvassa nro 10 Kelly Pietikäinen, nro 11 Andy Gooden ja Panttereista nro 14 Petri Linnolahti.
Huiman naisten kauden päätavoite täyttyi viime sunnuntaina tärkeällä voitolla Salon Vilppaasta. Runkosarjan jälkeen 17 joukkueen sarjassa saavutettu 10. sija on nousijajoukkueelta erinomainen saavutus – etenkin kun huomioi kauden vaikean alun.
Kausi käynnistyi kahdeksalla peräkkäisellä tappiolla. Matkan varrelle on mahtunut sekä lupauksia antaneita otteluita että muutama selkeä mahalasku, mutta joukkue on kasvanut kauden aikana merkittävästi. Sitoutunut harjoittelu ja arjen tekeminen ovat alkaneet näkyä kentällä.
Kokeneemmat pelaajat ovat näyttäneet esimerkkiä molemmissa päissä kenttää: puolustuksessa on laitettu kroppaa likoon ja hyökkäyksessä palloa on liikutettu rohkeasti. Samalla nuorempia on tuettu ja kannustettu, mikä on vahvistanut joukkueen yhteishenkeä.
Jatkosarja alkaa – vastassa kotkalainen Peli-Karhut Akatemia
B-lohkon ensimmäinen ottelu pelataan sunnuntaina 1.3. klo 16.00 Pankkari Areenalla, kun Huima saa vastaansa Kotkasta saapuvan Peli-Karhut Akatemian. Edellinen kohtaaminen oli äärimmäisen tasainen ja päättyi Huiman yhden pisteen voittoon lukemin 58–57.
Kotkalaisjoukkue koostuu pitkälti omista junioreistaan sekä muutamasta Korisliiga-ringissä mukana olevasta pelaajasta. Molemmilla joukkueilla on kasassa kuusi voittoa ja kymmenen tappiota ja Huima on keskinäisen ottelun perusteella hienoisessa etulyöntiasemassa. Tilastojen valossa luvassa on erittäin tasainen kamppailu.
Huima lähtee jatkosarjaan sarjataulukossa hieman ylempänä ja tätä kirjoittaessa joukkueen terveystilanne on hyvä. Vilpas-ottelun jälkeen joukkue piti palaverin ja asetti uuden tavoitteen loppukaudelle. Kapteenisto kiteytti sen ytimekkäästi: yritetään edelleen voittaa pelejä. Siitä on erinomainen lähteä jatkosarjaan. Pilke silmäkulmassa, mutta tosissaan.
Joukkue lähtee jatkosarjan avaukseen suurella sydämellä – ja toivoo, että tuttu kotiyleisö on mukana alusta asti. Teidän äänenne, kannustuksenne ja läsnäolonne merkitsevät enemmän kuin ehkä arvaattekaan. Tervetuloa kannustamaan ja luomaan taas se lämmin, Pankkarille ominainen tunnelma. Tehdään tästä yhdessä upea startti jatkosarjalle!
Teksti: Seppo Pänkäläinen
Kuvat: Heini Konola & Esa Happonen
Äänekosken Huiman lahjakkaaseen korisporukkaan kuuluva lukiolainen Ilona Wegelius (syntynyt 2009) pelaa sekä WU19-tyttöjoukkueessa että naisissa. Kausi on ollut nuorelle Wegeliukselle hyvä ja viime aikoinahan Huiman naisjoukkueen peli on kulkenut.
-Ekat pelit menivät harjoitellessa ja sarjaan tottumisessa. Mutta joulun alla pelit lähtivät kulkemaan. Nyt uskalletaan pelata jo rohkeammin. Yllättävän hyvin on voitettu pelejä, vaikka on ollut myös poissaoloja, Wegelius sanoo.
Wegelius itsekin oli äskettäin poissa ruodusta sairastelun vuoksi.
Wegeliuksella on urheilullinen tausta. Hän on pelannut jalkapalloa, harrastanut useita yleisurheilulajeja sekä tanssia. Jalkapallo jäi jo aiemmin mutta yu-kisoissa hän kävi vielä viime kesänä. Koripalloa hän on pelannut 10 vuotta.
Parasta koripallossa?
–Pelikaverit. Koripallo on joukkuelaji, jossa tapahtuu paljon.
Parhaat avusi koripalloilijana?
–Monipuolisuus, pystyn pelaamaan monella pelipaikalla. Ja koko ajan opin uusia asioita. Koripalloilijana haluan katsoa rajani ja kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista.
Onko heikkouksia?
–Voimaa täytyy saada lisää. Ja ainahan sitä voi kehittyä heittäjänä ja pallonkäsittelijänä.
Paras tapa tehdä koreja?
–Lay up.
Viimeisin lukemasi kirja?
–Hevospojat (Johan Ehn). Luin sen, kun piti tehdä yksi tutkielma koululle.